Piirtämisen opiskelun vaikeudesta

Läpi peruskoulun ja lukion inhosin kuvaamataitoa. Numero ei noussut juuri kuutosta korkeammalle; syytäkin pidin aika lailla selvänä: kuviksen opiskelu tuntui väkisinväännetyltä pakkopullalta, aiheet oli epämieluisia eikä omaehtoinen eteneminen ollut mahdollista juurikaan. Seuraus: käteen jäi inho kuvista kohtaan kouluaineena ja kova itsekritiikki. Olen tasapäistävän opetuskulttuurin viaton uhri, niinkuin moni muukin - ja silti Opetusministeriö ei tee MITÄÄN! 
Viime aikoina eläinten piirtäminen - erityisesti koirien - on kuitenkin alkanut ajatuksena kiinnostaa. Mutta edellä mainituista syistä siitä ei useinkaan tule mitään, eikä mallista piirtäminen luonnistu. Ainoastaan läpi piirtäminen tuntuu toimivan. Kokonaisuuksien kohdalla en koe olevan juuri ongelmia; pulmana ovat yksityiskohdat, joihin kovasti haluaisin panostaa, mutten osaa. Päälimmäinen pulma onkin siinä: osaan (mielestäni) hahmottaa kokonaisuuksia, mutta yksityiskohdat - kasvonpiirteet, ilmeet, silmät, korvat jne. - tuottavat päänvaivaa. 
Silti mä itsekin ihmettelen, miten mä olen vasta viime aikoina tullut ajatelleeksi tätä: entäpä, jos mulla onkin ollut kuvaamataidossa oppimisvaikeuksia. Vaihtoehto, jota mä itse, ei opettajat, eikä vanhemmatkaan varmaan ole juuri ajatelleet. Eikä epäonnistunut opetuskulttuurikaan paranna tilannetta, vaan päinvastoin! 
Sellaisen neuvon olen kyllä vastikään saanut, että olenko kokeillut semmoista, että opettaja näyttäisi ihan kädestä pitäen, miten piirretään, ja kertoisi millaisia asioita pitäisi ottaa huomioon. Tämän neuvon suhteen olen skeptinen: kuka järkevä kuviksenopettaja suostuisi näyttämään aikuiselle ihmiselle  kädestä pitäen, miten piirretään? Itsekritiikkinikin pitäisi varmaan saada jollain tapaa kuriin.
Silti ajatus, että osaisin piirtää, kuten vaikka suosikki-mangakani Yoshihiro Takahashi, houkuttelisi: jos osaisin, kuluttaisin varmaan vapaa-ajastani osan omia sarjakuvahahmoja piirrellen, tai jotain.
Pitäiskö vaan tarttua tuohon tsänssiin, vaiko mennä sieltä missä aita on matalampi, ja esim. kokeilla toistuvaa transkraniaalista magneettistimulaatiota (rTMS), jos mun päästäni vaikka putkahtaisi esiin kuvataiteellinen savant-kyky? Ainakaan siitä ei pitäisi tulla pysyviä aivotoiminnan muutoksia.

Tuhma koira

Mies astui baariin, tilasi tuplaviskin ja kaatoi sen kerralla kurkkuunsa. Heti perään hän tilasi toisen ja teki aivan samoin. Kaadettuaan miehelle kolmannenkin baarimikko ei voinut enää olla kysymättä syytä moiseen viskin juontiin.
- Kun menin kotiin tänään, löysin vaimoni vuoteesta parhaan ystäväni kanssa, mies sanoi ennen kuin kumosi kolmannenkin tuplan.
Baarimikko pyöritti empaattisena päätään. - Ikävä juttu. Mitäs sanoit vaimollesi?
- Käskin sen koota siinä paikassa kamppeensa ja häipyä talosta ennen kuin palaisin täältä. Annoin tunnin aikaa.
- Oikein sille, sanoi baarimikko. - Entäs se paras ystäväsi. Mitä sinä sille sanoit?
- Menin aivan sen eteen, katsoin suoraan silmiin ja sanoin: " Hyh, hyh. Tuhma koira."