Läpi peruskoulun ja lukion inhosin kuvaamataitoa. Numero ei noussut juuri kuutosta korkeammalle; syytäkin pidin aika lailla selvänä: kuviksen opiskelu tuntui väkisinväännetyltä pakkopullalta, aiheet oli epämieluisia eikä omaehtoinen eteneminen ollut mahdollista juurikaan. Seuraus: käteen jäi inho kuvista kohtaan kouluaineena ja kova itsekritiikki. Olen tasapäistävän opetuskulttuurin viaton uhri, niinkuin moni muukin - ja silti Opetusministeriö ei tee MITÄÄN!
Viime aikoina eläinten piirtäminen - erityisesti koirien - on kuitenkin alkanut ajatuksena kiinnostaa. Mutta edellä mainituista syistä siitä ei useinkaan tule mitään, eikä mallista piirtäminen luonnistu. Ainoastaan läpi piirtäminen tuntuu toimivan. Kokonaisuuksien kohdalla en koe olevan juuri ongelmia; pulmana ovat yksityiskohdat, joihin kovasti haluaisin panostaa, mutten osaa. Päälimmäinen pulma onkin siinä: osaan (mielestäni) hahmottaa kokonaisuuksia, mutta yksityiskohdat - kasvonpiirteet, ilmeet, silmät, korvat jne. - tuottavat päänvaivaa.
Silti mä itsekin ihmettelen, miten mä olen vasta viime aikoina tullut ajatelleeksi tätä: entäpä, jos mulla onkin ollut kuvaamataidossa oppimisvaikeuksia. Vaihtoehto, jota mä itse, ei opettajat, eikä vanhemmatkaan varmaan ole juuri ajatelleet. Eikä epäonnistunut opetuskulttuurikaan paranna tilannetta, vaan päinvastoin!
Sellaisen neuvon olen kyllä vastikään saanut, että olenko kokeillut semmoista, että opettaja näyttäisi ihan kädestä pitäen, miten piirretään, ja kertoisi millaisia asioita pitäisi ottaa huomioon. Tämän neuvon suhteen olen skeptinen: kuka järkevä kuviksenopettaja suostuisi näyttämään aikuiselle ihmiselle kädestä pitäen, miten piirretään? Itsekritiikkinikin pitäisi varmaan saada jollain tapaa kuriin.
Silti ajatus, että osaisin piirtää, kuten vaikka suosikki-mangakani Yoshihiro Takahashi, houkuttelisi: jos osaisin, kuluttaisin varmaan vapaa-ajastani osan omia sarjakuvahahmoja piirrellen, tai jotain.
Pitäiskö vaan tarttua tuohon tsänssiin, vaiko mennä sieltä missä aita on matalampi, ja esim. kokeilla toistuvaa transkraniaalista magneettistimulaatiota (rTMS), jos mun päästäni vaikka putkahtaisi esiin kuvataiteellinen savant-kyky? Ainakaan siitä ei pitäisi tulla pysyviä aivotoiminnan muutoksia.
