perjantai 3. helmikuuta 2012

Metamorfoosi

Herään aamulla, ja löydän itseni korista sängyn vierestä. Rapsutan itseäni korvan takaa ja huomaan tekeväni sitä oikealla jalallani ja että korvani ovatkin yön aikana nousseet pystyyn. Vieressäni makaa valkoturkkinen koira. " Narttu " , päättelen heti. Miten oikeassa olenkaan! Aurinko on jo noussut, ja valo tunkee sisään kuistin lasiovesta, josta näen rannalle. Päättelen, että meillä oli varsin villi yö, ja etten ole kokenutkaan tätä äkillistä muodonmuutosta aivan yksin, vaan seuralaisenikin koki sen...
Käännän katseeni ylös, ja huomaan peiton verhoavan yhteen kietoutuneita vartaloitamme. Huomaan olevani ilkosillani, joten katselen ympärilleni löytääkseni edes jotain päällepantavaa. Poisheitettyjä vaatteita lojuu ympäri huonetta; ensisilmäyksellä löydän lenkkarit, t-paidan, rantashortsit, kesämekon, leopardikuvioiset narubikinit sekä mustat, lahkeettomat Speedon uikkarit. Nappaan speedot, vedän ne jalkaan ja vääntäydyn ylös päästäkseni kylpyhuoneeseen suihkuun. Huomaan kulkevani neljällä raajalla, mutta en näe siinä mitään väärää.
Kylpyhuoneeseen päästyäni menen peilin luo, ja nousen sen eteen takajaloilleni. Hämmästys  - ja järkytys - iskevät yhtä aikaa luuytimiini asti: korvani eivät ainoastaan ole nousseet yön aikana pystyyn, vaan mulle on myös kasvanut turkki, väriltään hopeanharmaa brindle, silmäni ovat pienehköt, jopa vinot, mutta edelleen siniset kuten aina. Käsieni tilalla on sen sijaan kaksi paksua, pyöreää käpälää. 
Toivuttuani hämmästyksestä pidän pienen tuumaustauon. Mieleni palaa viime viikolla kirjastossa selaamaani koirakirjaan, jossa kerrottiin japanilaisesta koirarodusta nimeltä akita inu. Ja silloin tajuan sen: mä ja seuralaiseni olemme molemmat muuttuneet akita-koiriksi. Mieli tekisi pohtia asiaa lisää, mutta ensin suihkuun! Heitän speedot suihkukaapin lattialle ja tulen vielä huommanneeksi kippuran hännän, joka kaartuu tarmokkaasti selkäni päälle.

Suihkussa käytyäni palaan huoneeseen pyyhe vyötäisilläni, ja alan hiukan voimailla peilin edessä, kuten joka aamu. Narttuseuralaiseni on tällä välin herännyt, ja tulee vain peitto päällään luokseni. Pyyhkeen pudottua lattialle sujahdamme sänkyyn peiton suojiin...   

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kuinka tulla myöhään kotiin?

On usein vaikea ongelma, kuinka tulla myöhään kotiin? Usein saavutaan kotiin pitkäksi venähtäneen illan jälkeen "skenaario 1"-toimintamallin mukaan. Ja siitähän ei aina hyvä seuraa. Lue ja ota käyttöön uusi "skenaario 2"-toimintamalli.
Skenaario 1: Tulet kotiin kello 04:40 kostean illan päätteeksi. Hiivit varovasti ovesta sisään ja suljet sen äänettömästi. Riisut kengät ilman että sytytät valot. Menet sukkasillasi keittiöön, avaat jääkaapin oven äänettömästi ja juot vähän tuoremehua, jotta pahimmat huurut häipyisivät ja nestetasapaino palautuisi. Hiivit kylpyhuoneeseen ja tipautat varovasti hanasta muutaman tipan vettä hammasharjaan. Et kurlaa, mutta huuhtelet varovasti ja syljet varovasti. Kuset äänettömästi, etkä edes huuhtele. Riisuudut olohuoneen puolella, ryömit viimeiset metrit sänkyyn ja ujutat itsesi peittojen alle. Mitä tapahtuukaan? Vaimohan se siellä istuu täysin valveilla suupielet vaahdossa ja huutaa:
MISSÄS HELVETISSÄ SITÄ OLLAAN OLTU!


Skenaario 2: Jos sitä vastoin horjut kotiin samalla kellonlyömällä, ja yrität saada avainta ulko-oven lukkoon, kiroilet ja huudat kunnes herätettyäsi sekä naapurin että tämän koiran, saat oven lopulta auki... pamautat oven kiinni, törmäät eteisen vaatetelineeseen tuskanhuutojen saattelemana hakaten nyrkeillä seiniä. Talsit keittiöön, avaat jääkaapin oven tiputellen erinäisiä tölkkejä ja purkkeja lattialle , juot suoraan maitopurkista ja röyhtäiset niin, että ikkunat tärisevät. 
Ryntäät kylppäriin ja kuset lorottaen, huuhtelet varmuuden vuoksi kahdesti. Harjaat hampaasi hana täysillä, kurlaat ja laulat samaan aikaan. Hoipertelet seinistä tukea ottaen matkalla makuuhuoneeseen, avaat makuuhuoneen oven niin, että koko talo tärisee ja huudat:
NYT NAIDAAN!
Mitä tapahtuukaan? Vaimo nukkuu takuuvarmasti kuin tukki. 

maanantai 14. marraskuuta 2011

Eka merkintäni

mä on ensimmäinen merkintä, jonka tähän blogiini kirjoitan. En siis oikein tiedä mistä aloittaisin, joten taidan vain tyytyä luettelemaan asioita joista pidän ja joita harrastan:



Eli: olen Itä-Suomesta kotoisin, iältäni 18. Harrastan lukemista, etenkin tiedeaikakauslehtiä ja olen Tieteen Kuvalehden tilaaja. Pidän myös hyvistä action-filmeistä ja lempileffojani ovatkin tällä hetkellä mm. kaikki James Bond-leffat, Universal Soldier: Regeneration ( 2009 ), Rambo IV (2008), Robert Rodriquezin Predators (2010) sekä The Expendables (2010). Luen myös suomennettua Hopeanuoli-mangaa, Gamereactoria ja Aku Ankkaa. Tietokoneen ääressä pelaamisen ohella tulee katsottua YouTube-klippejä ( mulla on oma YouTube-tilikin, mut siellä on lähinnä listattuna mun suosikkivideota, mitään en ole itse sinne ladannu ), sekä tehtyä niistä jonkun verran Frapsilla screenshotteja, jotka mä sitten Paintilla muokkaan JPG-muotoon. Suosikkisarjoja TV:ssä on mm. Num3rot, Salatut Elämät, Pasila, 24, Tulevaisuuden aseet sekä Poliisikoira Rex. Kielistä ovat suomen lisäksi hallinnassa tietysti englanti ja ruotsi, ja jonkun verran osaan myös saksaa, japania ja kiinaa.